Hannun ja Gunnelin Cadillac

Olimme jo yli kahden vuosikymmenen ajan seuranneet täällä Västeråsissa järjestettävää Power Meet tapahtumaa, joka vuosittain pyörähtää käyntiin kesäkuun ensimmäisenä viikonloppuna. Katsomopaikkana meillä om useinmiten ollut nk. ”punainen tori”  iso risteysalue jonka kautta osallistujat kiertävät kaupunkia. Nimensä risteys on saanut siellä aina palavista punaisista liikennevaloista. Päätimme vuoden -07 tapahtuman jälkeen hankkia itsellemme oman jenkkiauton, sellaisen millä voisimme osallistua eri tapahtumiin joita on tarjolla ympäri lääniä pitkin kesää ja joka tuo meille mahdollisuuden rentoutumiseen arkipäivästä aivan uudenlaisissa merkeissä.

Koska emme aikaisemmin olleet kosketuksissa nk. "raggarikultuuriin" vaan pikemminkin kasvaneet tavallisina Svensson/Virtanen pentuina oli meidän hankittava tarvittavaa taustatietoa jotta onnistuisimme  hankkeessamme. Jonkunlaista nuoruusvuosina hankittua kokemusta "isoista autoista" allekirjoittaneella kuitenkin oli, muun muassa Opel Kapitän -62, joka muuten oli ensimmäinen omistamani auto. Sen kauppahinta oli 37 kruunua, joka peitti autokorjaamon laskun konerikon toteamisesta. Uusi käytetty kone, suora kuutonen romiksesta 400 kruunulla ja taas Hannu meni. Tämä kaikki ennen asepalveluksen  suorittamista Suomessa -72. Crysler Valiant -64(?) vinokuutosmoottorilla, seuraava isompi auto armeijan jälkeen. Tähänkin tehtiin koneenvaihto sun muuta mekaanista. Lisäksi oli ajeltu monenlaisilla enemmän tai vähemmän romuilla koslilla jotka vaativat koko ajan pientä korjausta päästäkseen kunnialla paikasta toiseen. Hyvin mieluisan muiston jätti Porsche 912 -65 vuosimallia joka aikansa Ruotsin teitä kierreltyään, kaasu pohjassa ja kahdella pyörällä myytiin pois johtuen paljolti ikuisesta moottorin rassaamisesta josta ei tahtonut tulla loppua. Tämä ei tietenkään kuulunut romuautokastiin, ainakaan aluksi.

No, asiaan...

Aivan alkajaisiksi käytimme paljon aikaa saadaksemme  jonkinkaista käsitystä tarjonnasta ja hinnoista, tietyistä merkeistä ja malleista, jotka sopisivat parhaiten kuvioihimme. Aiheeseen kuuluvista lehtijulkaisuista kuten mm. "Veteran Börsen", "Nostalgia", "Bilsport Classic Magazine", "Wheels Magazine" saimme varsin paljon alustavaa tietoa niinkuin myös netistä. Asiaan kuului kohtalaisen paljon automatkoja kohteesta toiseen ympäri lääniämme ja myöskin naapurilääneissä tuli pyörähdettyä muutama kierros. Kivoja tuttavuuksia nämä "autonmyyjät" jotka tunnontarkasti ja rehellisesti kertoivat kauppaamansa kulkuneuvon viat ja kolhut täysin vastoin yleistä toimintamallia joka on vähintäänkin päinvastainen mahdollisten vikojen suhteen.

Siinä maakuntaa kierrellessä sitten pikkuhiljaa alkoi hahmottua päätös että vain klassinen Cadillac on tulevan ajokkimme merkki. Tämä päätös vähensi automatkoja hieman kun ei tarvinnut ihan jokaista myynti-ilmoitusta paikanpäältä tarkistaa. Näin sitten lopulta löysimme ajokkimme netistä "Blocket" nimiseltä saitilta, nopea katselmus paikanpäällä 29. Huhtikuuta -08, ostopäätös seuraavana päivänä ja olimme jo lähellä Cadillac omistajan titteliä. Kauppahinta 65.000 Ruotsin kruunua, josta pois 2000:- käsiraha toimituspäivänä.

Hankkimamme auto oli juuri ennen kaupantekoa tuotu maahan Californiasta. Kauppasopimuksessa sovimme toimituspäivän joka lankesi viikolle 22 jolloin ajokin piti olla rekisterissä, katsastettu ja luvallinen Ruotsin teillä. Nyt kävi kuitenkin niin että ilmeni suuria vaikeuksia saada autoa katsatuskonttorin edellyttämään kuntoon, erinäisiä poikkeuslupia kuten esimerkiksi vapautusta kolmipisteturvavöistä takapenkkiläisille, melutodistusta joka Euroopan ulkopuolelta tuotetuilta autoilta vaaditaan, saatiin odotella viikkokausia ja niin edespäin loputtomana ketjuna. Monien vaiheiden jälkeen tuli vihdoinkin se odotettu toimituspäivä 30 Kesäkuuta -08(viikko 27) ja pääsimme lopultakin autonhakureissuun. Kaupanteon muodollisuudet selvitettiin ja pääsimme kotimatkalle, noin 5 kilometriä livuttuamme kohti Södertäljeä meiltä loppui bensa...mitäs sanot! ei bensakanisteria tietenkään mailla halmeilla, kännykällä myyjälle puhelu ja tämä toimitti 10 litraa 95:sta jolla pääsimme lähimmälle bensikselle. Kotimatka Västeråsiin pitkin E18 kuluikin sitten ilman ongelmia, V8:n auktoriteetillä ei ollut rajoja josta me suuresti iloitsimme toivottomalta tuntuvan odotusajan jälkeen. Loppu hyvin, kaikki hyvin!

Mitä tästä opimme, joo että älä osta katsastamatonta autoa. Tai ota ainakin selvää asianomaisten taidoista näissä maahantuontihommissa,  kaikenlaisten poikkeuslupien ja todistusten sun muiden papereiden pitää olla käsillä oikeassa järjestyksessä ja kaikki pitää suunnitella saumattomasti tai homma ei onnistu ja aikaa palaa. Käytä vain tunnollisia hankkijoita toimittamaan tarvitsemiasi todistuksia. Meillä kävi niin että melutodistuksen toimittaja ei onnistunut lupaamissaan päivämäärissä ja melkein sai aikaan koko kaupan purkamisen. Olimme maksaneet 3000:- omistamme tälle jauhopäälle joten ei voinut muuta kuin odottaa ja toivoa heidän onnistuvan tekemisissään. Varo tuonlaisia liikkeenharjoittajia.

Power Meet 2008 alkoi torstaina 3. Heinäkuuta ja me olimme nyt valmiina "risteilemään" auto täynnä lapsia ja lastenlapsia. Nuorimman poikamme Andreaksen avustamana joka ajoi Caddya iltaisin ja yöllä tyttöystävänsä ja kavereidensa kera, kulutimme noin 600 litraa E95:sta (13,50:-/L) ensinmäisen viikon aikana. Tämä kulutus enimmäkseen tyhjäkäynnillä, jonoissa jotka kiemurtelivat kaupungin ympäri. Kivaa oli! Joka kruunun väärtti!?