Jalasjärveltä     

Tammikuun 18 päivä  Wuonna 1916,

Rakas Sisko

Nyt otan kynän käteeni ja Kirjoitan Sinullen muutaman Rivin täältä kaukaa synnyin maastasi ja sanon paljon terveisiä ja ilmoitan että olen terve ja woin miten näin tavallisen työ sällin sopiikin woida ja kuules nyt minä sanon täällä on ollu niin kylmä talvi ja paljon lunta jotta ei ole nähty eikä kuultu mies muistohon ja kun en ole sinullen kirjoittanu koko sillä aikna kun sinä olet ollu sielä Amerikassa niin Nyt minä päätin jotta nyt minä ottia tuata kirjoitan sinullen kun minä kuulin mammalta jotta sinä olet saanu sen elämänsulostuttajan ja kyllä se niin hyvä onkin minä en ole sattunu vielä tapaamaan sellaista joka passaas makuhun vaikka olen niin paljon wanhempi, waan täytyy yksin laitis(?) ja kantaa kivi konttia, ja kuules nyt kun minä olen vähän niin juuri kun sairastunu ei se ole mitään vaarallista tautia se on vain se kuumet jota ne sanoo meidänpuoles Amerikan kuumeeksi niin minä ajattelin ottia tuota jotta etkö sinä voisi lähettää minullen siihen lääkettä eli pilettiä jotta minäkin pääsisin käymähän siellä laksan (?) takana ja kyllä minä pyyrän ja nöyryytän itseni kun se Lasarus rikkaan miehen eressä jotta sinä täyttäisit minun pyyntöni ja jos sinä niin teet niin huoles minä maksan jonsei sinulla ole niin ota serkuilta lainaksi ja pane sitten sitä maihin nousu rahaakin ja pane se piletti tulemahan kotia asti kun ei saa passia jonsei ole pilettiä Amerikkaan ja kyllä minä uskon jotta minä sen sinullen pian maksan kun minä oon niin suuri ja väkevä minä oon päällen 3 kyynärän enkä ikinä ole ollu kipiä ja kyllä minä nöyrästi nyt pyyrän jotta sinä niin tekisit ja jonsei sinulle passaa niin kirjota sitten heti mitä tuumaat jottas.

Juho Heikki ei koskaan päässyt Amerikkaan, hän kuoli Hämeenlinnan vankileirissä 1918.

Tiedot Työväen Arkiston luettelossa: Juho Haanpää s.1892*, Työmies, ollut Jalasjärven työväenyhdistyksen jäsen 2 vuotta (1918), oli kapinan alla Harvialassa eräässä kartanossa työansioilla, kuollut Hämeenlinnan vankileirissä.

*Kirkonkirjassa s.1891

Ruotsalainen eversti H.Hjalmarson kertoo muistelmakirjassaan "Mina Krigsminnen från Finland" (1919)  Hämeenlinnan vankileiristä toukokuussa 1918 seuraavaa....

"Armeijaosaston jalkaväki siirrettiin Hämeenlinnaan missä minut nimitettiin komendantiksi muutamaksi päiväksi järjestääkseni vankileirin muutamalle tuhannelle vangille venäläisten kasarmeissa täällä kaupungissa. "Vänrikki Stålin tarinat" olivat antaneet minulle aihetta olettaa että Hämeenlinna olisi ollut ihastuttavan idyllinen kaupunki, se  kuitenkin osoittautui  kuluneemmaksi mitä voisi kuvitellakkaan. Hämeenlinnan vanhan linnan ympärille oli rakennettu rumia kasarmeja ja vankila; puolet linnastakin kuulemma naisvankilana. Usch ! Vanhoja perinteitä täällä ei ilmeisesti ole kunnioitettu.

Vankien kanssa minulla ei ollut muuta tekemistä kuin huolehtia heidän majoituksestaan. Monia kuolemantuomioita langetettiin kuitenkin asianomaisen oikeusviranomaisen toimesta, ja iltapäivisin saatoin majoituspaikastani, joka sijaitsi nk. kuninkaankartanossa linnan lähistöllä, kuulla teloitusten äänet. Mieleni on täytynyt tylsistyä, vaikka tiesin että ihmiselämä sammutettiin jokaisella laukauksella, mieleni säilyi täysin tunteettomana, ja en edes silloin, kun kuljin teloitus-paikan ohitse jossa vielä makasi edellisiltana ammutujen ruumiita, tuntenut pienintäkään vastavaikutusta. Sodassa tulee tiedostamattaan ra´aksi ja tunteettomaksi, kuitenkaan en vielä tänä päivänäkään saata ilman puistatuksia muistella käyntejäni kenttäsairaaloissa taistelujen jälkeen".

Olipa hyvin saattanut kuulla Juho Heikin tappaneen laukauksenkin.... kuka ties...

Tälle riikinruotsalaiselle sotarikolliselle  herra Hjalmarson:ille teloitustoiminta oli kuitenkin tuttua touhua, Robert Alftan:in Kirjan "Glömda Kapitel" mukaan  hän henkilökohtaisesti syyllistyi useaan siviilin  murhaamiseen.... lisäksi mm. Valkeakoskella hänen komentamansa joukkio (Ruotsalainen Prikaati) kunnostautui punavankien tappamisessa.

Palattuaan ruotsiin herra Hjalmarson, ehkä omantunnon soimaamana tekemistään koiruuksista ihmisyyttä vastaan, tappoi itsensä.

"Harald Hjalmarsson, far till förre högerledaren Jarl Hjalmarsson, var först med om att organisera det persiska gendarmeriet för att bekämpa banditer. Sedan deltog han som överste på den vita sidan i finska inbördeskriget 1918. Han begick självmord något år senare. Kanske sköt han sig med samma pistol som han använde när han dödade fyra tillfångatagna rödgardister. Här och var skymtar det fram att även de ”goda” på olika håll begick förbrytelsen att avrätta krigsfångar".
 

Kommentarer om boken

”SVENSKAR I KRIG 1914-1945”

Lue myös Heikki Laineen kirjeet vankileiriltä...